PORONSARVET

Viime viikonloppuna juhlittiin pojan 9-vee synttäreitä. Sitä ennen riisuttiin joulukoristeet ja kuusi sai ulkokomennuksen. Joulusta jäi jäljelle punaiset kukat, jotka nyt alkavat pikku hiljaa tällaiselta poropeukalolta nuupahtamaan. Porosta puheenollen... Sain viime syksynä äidiltä ja isältä Lapin tuliaisina aidot porosarvet. Olinkin haaveillut niistä jonkin tovin, parisen vuotta sanoisinko. Isä valmisti sarville pidikkeen ja oikeaa paikkaa etsittiinkin hetken aikaa.  Paras paikka olisi tietty ollut takan piipun kyljessä, mutta emme halunneet pilata piipun kaunista pintaa tekemällä reikiä siihen. Niinpä sarvet pääsivät oven yläpuolelle, ruokailutilaa koristamaan. Siinäpä ne ovat ihan paraatipaikalla. 

Siivouksen yhteydessä vaihdoin muuten vähän järjestystä. Sohva ja verhoilemani Askon nojatuolit vaihtoivat paikkaa. Mitäs tykkäät?

RUOKAPÖYDÄN TUOLIT

Kaksi ihanaa asiaa täytyy kertoa ennen, kuin ryntäämme juhannuksen viettoon. Olohuoneessamme on vihdoin verhot. Ikean AINA-verhot ovat puhdasta pellavaa ja ne laskeutuvat kauniisti ja suodattavat sopivasti valoa. Ne ovat juuri oikeanväriset ja löytyivät ihan sattumalta. Puolitoista vuottahan tässä on jahkailtu verhojen kanssa, joten voitte kuvitella fiilikseni, kun vihdoin ripustin verhoja ikkunaan. Verhoissa on myös se hyvä puoli, että ne tuovat tilaan kodikkuutta, sekä vähentävät kaikumista.

Ruokapöydän ympärillä komeilevat neljä kunnostettua Thonet-tuolia. Tuolit hiottiin ensin kauttaaltaan ja maalattiin kalustespraylla. Taitava mieheni maalasi ne niin tasaisesti, että olin ällikällä lyöty. Wieniläistuolien tarinasta voit lukea lisää täältä. 

Me suuntaamme juhannukseksi maaseudulle. Kuvia sukujuhannuksestamme voit kurkkia Instagramista. Toivotaan siis paljon auringonpaistetta ja itikkavapaata vyöhykettä.

Oikein rauhallista juhannusta kaikille!

UUDEN TAULUN JUHLAT

Uusi taulu saapui viimein kotiimme. Tämä Noora Svärdin* maalaama herkkä maalaus koristaa nyt ruokailutilaamme ja oikeastaan koko olohuonettamme. Mikäs sen parempi syy pitää pienet kesäjuhlat, kuin uusi taulu. Mansikkakakku maistui hyvälle. Melkein yhtä hyvälle, kuin uudet perunat iltapäivällä! Kylläpä erilainen kattaus saa ruoan maistumaan. 

Sen pitemmittä puheitta, mitäs tykkäätte taulusta?

*Kiinnostuitko? Lisätietoja, kuten maalausten hintoja voit kysellä itse taiteilijalta täältä: noora.svard@outlook.com

OLOHUONE │RUOKAILUTILA

Tänään meillä kävi Savon Sanomien toimittaja tekemässä juttua kodistamme. Takana parin päivän siivous, tavaranhakukeikka Kiuruvedelle, erinäisten keskeneräisten asioiden loppuunvienti, kuten nojatuolien verhoilu, olohuoneen pöydän askartelu kuormalavasta, sekä tytön huoneen verhojen ompelu. Kaikki tämä työ kiteytyi tuohon puolistoista tuntiseen, kun suu vaahdossa esittelin kotiamme. Nyt nautin hetken, kun koti on siisti ja nostan jalat tuohon sohvapöydälle, ah. Toivottavasti inspiroidutte näistä kuvista olohuoneestamme ja ruokailutilastamme. Itse ainakin olen ihan ällikällä lyöty siitä, miten kiva tuli tuosta kuormalavasta tehdystä pöydästä. Rakas mieheni sen väkersi pihamaalla lojuneesta lavasta ohjeideni mukaan. On se etevä.

Sitten pieni kurkistus makkariin ja kuinka olen asetellut sinne tuomani aarteet. Pian esittelen myös tyttären huoneen paripulpetin, nopeimmat voivat käydä kurkkaamassa kuvan Instagramissa. Myös pojan huoneesta on tulossa oma postauksensa.

Aurinkoista viikkoa toivottelee Valontalon Emilia!

UUSI MATTO

Kotiimme on kulkeutunut uusi matto. Se on Annon Rytmi. Ei ihan ensimmäinen vaihtoehtoni, mutta tykkään hillitystä, sekä sopivan särmikkäästä kukonaskelkuviosta. Kuvissa myös esillä kotimme maisemaikkunat. Käykääpäs huviksenne kurkkaamassa täältä inspiskuviani, kun projektimme oli aivan aluillaan. Erityisesti kuva, jossa on Kannustalo Harmajan avoin tupa. Samaisen tekstin toinenkin haave on toteutunut. Aika kivaa huomata näin jälkikäteen. Mukavaa viikonloppua!

PIENIN ASKELIN

emiliakarenina@instagram

Lähes vuoden ostelun ja kuluttamisen jälkeen ei tee mieli ostaa yhtään mitään. Alan ymmärtää täysin muita rakennusbloggaajia, joiden blogit eivät vain enää päivity, kun muutto uuteen kotiin on tehty. Yksinkertaisesti ei vaan jaksa innostua yhtään mistään, varsinkaan sisustamisesta, kun vihdoin ei ole enää kiire/pakko. Myönnän teille nyt, että minulla on ostoähky. Siksi aloin kai viikonloppuna myymään pois kaikkea tarpeetonta, että saisin vähän paremman omantunnon ja jotta hyvä saisi kiertää. Kiertoon lähtivät neidin vaunut, jonka miljoonalle eri osalle ei ollut säilytystilaa, sekä ruokapöytä tuoleineen. Ruokailuryhmän möin tori.fin kautta tunnissa. Oli meillä vähän lauantai-iltana miettimistä, miten vuosikkaalle annettaisiin iltapala, kun ei ollut minkäänlaista pöytää. Onneksi mies keksi vetäistä vetolaatikon auki ja niin vain toinen istui tyytyväisenä syöttötuolissaan ja veti jogurttia vetolaatikosta. Seuraavana päivänä oli pakko mennä Ikeaan hakemaan ruokailuryhmä, ostoähkystä huolimatta. 

Toisaalta minua ahdistaa se, että liinavaatekaapissa on vain Muumi-pyyhkeitä (jotka ei varmasti inspiroi yhtään ketään) ja että meillä ei ole verhoja missään, ja että olkkarissa on vain vanha nuhjaantunut nukkamatto. Mutta. Ei vaan pysty ostamaan uutta, ei vielä.  Koittakaa jaksaa ja kurkkikaa vaikka  välillä instagramiin, sillä sinne päivittelen kuvia niiltä sisustuksellisesti raikkailta hetkiltä, kun olohuoneen lattialla ei ole lasten sukkia tai temppurataa, eikä ruokapöydällä ricekrispiesejä. Muumipyyhkeistä puhumattakaan...