RUOKAPÖYDÄN TUOLIT

Kaksi ihanaa asiaa täytyy kertoa ennen, kuin ryntäämme juhannuksen viettoon. Olohuoneessamme on vihdoin verhot. Ikean AINA-verhot ovat puhdasta pellavaa ja ne laskeutuvat kauniisti ja suodattavat sopivasti valoa. Ne ovat juuri oikeanväriset ja löytyivät ihan sattumalta. Puolitoista vuottahan tässä on jahkailtu verhojen kanssa, joten voitte kuvitella fiilikseni, kun vihdoin ripustin verhoja ikkunaan. Verhoissa on myös se hyvä puoli, että ne tuovat tilaan kodikkuutta, sekä vähentävät kaikumista.

Ruokapöydän ympärillä komeilevat neljä kunnostettua Thonet-tuolia. Tuolit hiottiin ensin kauttaaltaan ja maalattiin kalustespraylla. Taitava mieheni maalasi ne niin tasaisesti, että olin ällikällä lyöty. Wieniläistuolien tarinasta voit lukea lisää täältä. 

Me suuntaamme juhannukseksi maaseudulle. Kuvia sukujuhannuksestamme voit kurkkia Instagramista. Toivotaan siis paljon auringonpaistetta ja itikkavapaata vyöhykettä.

Oikein rauhallista juhannusta kaikille!

HERTTALYHTY

Kuopiossa on eräs ihana paikka. Tai ei se ihan Kuopiossa ole, vaan 20km Kuopiosta etelään. Vehmasmäkeen. Vitostien varrelta löytyy kaunis puutarha, Heikkisen Kukkatarha, joka ilahduttaa minua olemassaolollaan. Vuodesta 1984 toiminut Ari ja Irja Heikkisen Kukkatarha on erikoistunut kesäkukkien ja ruukkukukkien viljelyyn, mutta myös perennat, puut, pensaat ja havukasvit kuuluvat valikoimiin. Ostimme sieltä tänä keväänä takapihan syreenit, sekä japaninvaahteran, joka on istutettu etupihallemme. 

Syy, miksi palasin puutarhalle taas, selviää kuvista. Kyllä, olen ostanut viherkasvin(!) Kyseessä on herttalyhty, joita on myynnissä puutarhamyymälän yhteydessä ympärivuotisesti palvelevassa kukkakaupassa. Löysin kukkakaupasta myös peikonlehden, joka odottaa olohuoneen nurkassa istutusta isompaan ruukkuun. Viherkasvit lisäävät ihanasti viihtyvyyttä ja tuovat tunnelmaa. Myönnän kyllä, että olen maailman huonoin kastelija, mutta yritän kovasti pitää nämä kaksi hengissä.

Amppelista valuva herttalyhty on kaunis. Sen tummanvihreissa lehdissä on hopeanharmaita marmorikuvioita ja lehtien alapinta on hennosti purppurainen.  Kyseisen kasvin valkkasi muuten poikani, joka halusi ehdottomasti kaikista pisimmän yksilön. Vähän epäröin ja kyselinkin myyjältä voiko mehikasvin varsia leikata. Kuulemma voi, mutta varsi saattaa haarautua leikkauskohdasta. Eipä onneksi tarvinnut lähteä lyhentämään, vaan pituus oli ihan nappiin. Onneksi oli pikku apulainen mukana. 

Tutustumisen arvoinen paikka:

Heikkisen Kukkatarha

Jokipellontie 96

70870 Hiltulanlahti, Kuopio

Avoinna: 

ma-pe 9-20

la-su 9-18

TUOLIHULLUN PÄIVÄKIRJA

Veikkaan, että aika moni sisustusfriikki myöntää hulluutensa tuoleja kohtaan. Klassikkotuoleista haaveilen aina, mutta niiden ollessa saavuttamattomissa, olen harjaantunut vintagen metsästäjänä. Liekö median vai ruotsalaisten sisustusblogien, varsinkin vanhat Thonet-tuolit kiinnostavat minua. Muistatteko kotimme baarijakkarat, ne bistrotyyliset, jotka löytyivät pilkkahintaan torista? Jatkoa seurasi vastikään, kun  uutta omistajaa etsivät vanhat wieniläistuolit. Tuolien  nro 18. aitodesta en ole varma, pari leimaa pohjassa ei paljoa kerro, mutta lähinnä etsinkin tuoleja joiden kunto oli hyvä ja jotka sopivat  tuunaukseen.

Minusta on mukava tehdä ostamani tavaran eteen töitä. Tuntea löytämisen ihanuus - kun voi kihertää onnesta, että on paikalla ensimmäisenä. Kuitenkin päällimmäisenä ajatuksena se, että voi nähdä vaivaa kunnostamiseen. Olen hionut tuoleista nyt kolme ja yksi on saanut lopullisen mustan värinsä. Kuvassa ylhäällä voitkin nähdä tuolin kolme eri vaihetta. Pöydän takana on alkuperäisessä lakassaan oleva, edessä hiottu ja vasemmalla lopullisen värinsä saanut tuoli.  Maalasimme sen kiiltävällä kalustesprayllä ja tämä testikappale onnistui niin hyvin, että loputkin vedetään samalla tavalla. Toivotaan vain, että maali kestää perhe-elämän raadollisuutta.

Vielä vähän tuolihulluudesta. Ensimmäiseen kotiini tuunasin pinnatuolit, jotka maalasin valkoiseksi. Ne olivat kuusitoistakesäiselle hyvin rakkaat ja kulkivat  muutosta toiseen monta vuotta. Luulen, etten ole tuunausrintamalla yksin, sillä olkkariin verhoilemani 50-luvun Askon nojatuolit ovat alinomaan suosittujen tekstien listalla (klik!). Seuraava projektini tuolien parissa on nämä baarijakkarat, jotka minun tekee nyt ihan hirveästi mieli maalata mustaksi. Niistä tulisi oiva pari ruokapöydän jakkaroille, vai mitä?

Onko siellä lukijoissa kierrättäjiä, tuolihulluja, vai onko jokin aarre on saanut sinut vastikään kihertämään onnesta?