ARVONTA

On tainnut vierähtää lähes kuukausi siitä, kun tapasimme Itä-suomalaisten sisustusbloggaajien kanssa Kuopion keskustassa. Päivään kuului kiertelyä keskustan kivijalkakaupoissa, sekä tutustumista käsitöiden ja sisustusliikkeiden kirjavaan tarjontaan. Jos kiinnostuit missä tarkalleen ottaen kiertelimme, niin juttuun pääset tästä. Samana päivänä meille tarjoutui mahdollisuus järjestää arvonta, kun kahden kuopiolaisnaisen, Emmin ja Jonnan suunnittelutoimisto Ateljee Keltainen Talo lahjoitti upeat julisteet meille bloggareille. Kiitos tästä!

Käykää ihmeessä tutustumassa myös yrityksen verkkokauppaan, klik. Tuoteperheeseen kuuluu niin keittiöpyyhkeet, kassit, kuin kauniit kortit. Kortit painetaan 100% kierrätyspaperille ja tekstiilituotteissa on materiaalina juuttia, pellavaa ja puuvillaa. Omalla ostoslistalla on muun muassa tämä musta 'yrttitarha' keittiöpyyhe. Kuopiolaisten iloksi tuotteita on ostettavissa myös Taito Shopista torin laidalta. 

Nyt arvon toisen näistä A3-kokoisesta sisustusjulisteesta. Sinun päätettäväksi jää kumman haluat?

"Siellä on kesä"

"Omppu Sweet Omppu"

ARVONNAN SÄÄNNÖT:

1.Saat yhden arvan, kun kommentoit alle kumpi julisteista olisi mieluisampi 'omppu' vai 'sitruuna'. Muista jättää myös erottuva nimimerkki, kuten s-postiosoitteesti, jos kommentoit anonyymisti.

2. Saat kaksi arpaa, jos kirjaudut VALONTALON lukijaksi Bloggerin lukulistalla (sivun alareuna) tai facebookissa. 


Arvonta suoritetaan perjantaina 5.syyskuuta klo 20:00. Voittajalle ilmoittelen henkilökohtaisesti.

Onnea arvontaan!

PS. Yhteistyökumppanilta löytyy myös Facebook-sivut, josta kannattaa kurkkia miten hieno osasto Ateljee Keltaisella Talolla on syksyn Forma-messuilla Helsingin messukeskuksessa. 

KESÄN VIIMEISET

Yhtäkkiä kuumat kesäpäivät ovat kuin muisto vain. Sade piiskaa auton tuulilasia, pihalla tuoksuu multa ja lapsille on puettava jälleen kerroksia. Oliko se mansikanmakuinen hellepäivä totta ollenkaan? 

Herääminen tuntuu joka aamu raskaammalta. "Huono äiti" -syndrooma iskee, kun D-vitamiinit on ostamatta ja lapsen ulkohousuissa on edelleen se nyrkin kokoinen reikä. Pyristelen kaikin voimin syksyä vastaan, mutta pian on annettava periksi. 

Meillä alkaa pian loppua päivät tehdä ulkohommia. Ajatukset siirtyvät sisälle, jossa  sisustus on pysynyt aivan muuttumattomana läpi kesän. Elloksen, Ikean ja H&M:n syyskuvastot on kuolattu moneen kertaan läpi. Milloinkahan saisi aikaiseksi lähteä päivittämään tekstiilejä syksyä varten. 

Viime viikolla meillä pistäytyi kuopiolaisen paikallislehden, Kaupunkilehden toimittaja tekemässä juttua kotimme sisustuksesta. Mikähän siinä on, että puhuminen tuntemattoman kanssa asiasta, josta on palavasti kiinnostunut, on paljon helpompaa kuin esimerkiski esitelmän pitäminen luokan edessä? Minä, vanha jännittäjä, en tuntenut oloani ollenkaan epämukavaksi tarinoidessani kodinrakentamisesta ja sisustuksesta. Nämä kuvat on napsittu samaiselta päivältä. Tallentuiko kuviin ehkä kesän viimeiset säteet?

Vesisateen sotkiessa suunnitelmia, en ole päässyt sisustamaan terassia. Mutta stailaus- ja istutusideat muhivat vieläkin paremmiksi sitä kirkasta ja syksyistä kuvauspäivää odotellessa.

PS.Lehtijuttu tulee ulos lauantaina 30.8.2014 ja jutun rikasteena on minun ottamia kuvia!

TERASSIMME

Oikeastaan tämä talonrakennusprojekti on ollut meille molemmille, minulle ja miehelleni paras seikkailu ikinä. Olemme molemmat saaneet toteuttaa itseämme ja löytäneet salattuja kykyjämme ja taidon tehdä jotain omaa - rakentaa! Rakensimme talon! Suunnittelimme jokaisen yksityiskohdan talon ulkomitoista lähtien, minä pakersin pintamateriaalien parissa kaiken vapaa-aikani ja mies rakensi, jokaisen minuutin mitä vapaa-aika antoi myöten. Matkan varrella syntyi mahtavia ideoita, varsinkin valaistuksen suhteen. Valontalo on tosiaan valon talo ledeineen ja spotteineen. Odotan jo syksyä, että saamme räpsäyttää tuon hullun ulkovaloshown päälle ja ihan vain naapureiden kiusaksi, tietysti. 

Vaikka olemme tulisieluja molemmat ja yhdessä eläminen näin suuren projektin keskellä on ollut välillä hurjan rankkaa, niin silti olemme tosi hyvä tiimi. Minä suunnittelen ja hän toteuttaa. Muistattekin ehkä suunnitelmani meidän takaterassista. Olen ihan häkeltynyt lopputuloksesta. Amatöörirakentajamieheni rakensi minulle unelmien terassin. Se on niin hieno, että on ihan pakko pitää loppusyksystä terdejuhlat, tuparit, mitä vaikka. 

Inspiraation vallassa kuvasin terassia aamuauringossa...

Sekä pilvisenä päivänä...







Sekä alkuillasta...




Lopuksi vielä paperinpalanen mistä lähdettiin liikkeelle.

Sekä lopputulos.

Nälkä kasvaa syödessä. Lisäsimme etuterassin yhteyteen istutuslaatikon ja toinen on tulossa vielä kuvassa oikealle, terassin päätyyn. Idea kiinteästä terassisohvasta sai myös kannatusta ja viikonloppuna mies nikkaroi sohvan rungon ja minä maalailin höylättyä mäntylankkua mustalla terassiöljyllä. Nyt en malta odottaa, että voin stailata tuon terassinnurkan syksyä varten. Ajattelin tehdä sen nollabudjetilla. Katsotaan onnistuuko!

DIY - NOPPAPELI

Mistä luovuus kumpuaa? Periytyykö se? Täällä ei nimittäin tukahduteta luovuutta, vaan kannustetaan askarteluun. Ylpeänä esittelenkin yhden pojan tuotoksista - jatsinopat. 

Toiset lapset  potkii palloa heti käveltyään opittuaan, toiset kiipeilevät tai piirtävät. Meidän poika rakentelee, askartelee ja käyttää niin ihmeellistä mielikuvitusta, että voi miten äiti saa olla YLPEÄ. Tässä ohjeet noppapelin valmistukseen.

Tarvikkeet:

viisi (me tehtiin yksi varanoppa) puukuutiota

valkoista maalia ja suti

mustan tussin

Sitten ei muuta kuin pelaamaan. Jos jatsin ohjeet on hukassa, ne voi kurkata vaikka täältä.

Iloista viikonloppua kaikille!

EI TULLUT LEIPURIA, EI

Keskikesällä, syntymäpäivieni aikaan, istuimme äidin kanssa  kahvipöydässä ja juttelu ajautui jostain kumman syystä leipomiseen. Syynä saattoivat olla pöydällä houkuttelevasti esillä olleet Herra Taikinanvaivaaja isäni herkulliset kotitekoiset pullat, tai loistavan piirakanpyöräyttäjä äitini puolukkaiset unelmapalaset  - jomminkummin. Mutta minä se vain voivottelin surkeita leipomistaitojani. Sattuipa isäni kävelemään silloin ohi ja tokaisi tomerasti: "Kyllä tuon ikäisen naisen pitäisi osata jo leipoa."

Onneksi en ole mikään vähän-päälle-kolmekymppinen herkkis, vaan naureskellen sanoin: "Isä, minusta tuli suunnittelija, ei leipoja." "Otan mieluummin valokuvia ja bloggaan, kuin leivon."

Kaikkeen ei riitä aika. Mutta luulen, että minusta tulisi ihan hyvä leipuri, jos vaan homma kiinnostaisi tarpeeksi. Olen onnellinen, että olen löytänyt polkuni ja miten ihania asioita se on viime aikoina tuonutkaan vastaan. Parhaimmat ensin. Blogini on tullut osaksi Indiedays Inspiration -perhettä ja oikein ilolla odotan, mitä tämä yhteistyö tuo tullessaan. Toiseksi, olen meistä savolaisista sisustubloggaajista tehdyn lehtijutun ansiosta sopinut kaksi uutta haastattelua, toinen liittyen sisustusbloggaukseen ja toinen intohimooni sisustaa. Mitä aiheita ja miten innoissani olen tästä! Ilmoittelen suureen ääneen kunhan jutut julkaistaan.

Haluan myös kiittää kaikkia teitä siellä ruudun takana. Viikonloppuna, jolloin Savon Sanomien lehtihaastattelu ilmestyi, rikkoontui sivunäyttöennätykseni ja samalla blogitekstini "Sisustajan  Kuopio - inspiraatiota etsimässä" on luettu lähemmäs 800 kertaa, yltäen viidenneksi suosituimmaksi tekstiksi koko bloggaamiseni historiassa. Kiitos.

Tässä vielä linkki Savon Sanomien Koti& Asuminen -liitteeseen. Rullaile auki sivut 12 ja 13. (PS. Kiitos Soili, ihan mahtava juttu.)

http://www.e-pages.dk/savonsanomatplus/116/

Kuva Soili Väisänen, Savon Sanomat 9.8.2014

Me jatkamme täällä terassin valmistusta. Viikonloppuna syntynee terassin DIY-sohva (!). Taas hyvä syy kurkkia Instagramia. Ja syystä, että rakastan kaikkea sosiaalista mediaa, minut löytää myös näistä paikoista:

Indiedays Inspiration, Facebook, Styleroom,  Pinterest, Bloglovin

MUSTAA │ VALKOISTA

Millaisia ihmisiä elämä onkaan tuonut vastaan viime vuosina! Eräänä hauskana iltana monta vuotta sitten aukaisin suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tapasin Emilian, uskomattoman taitavan sirkustaiteilijan ja burleskiesiintyjän, jolle töksäytin: "Tiedän täsmälleen mitä sinulla tulisi olla yllä tänään." Sattumaa tai ei, Kuopion Sirkus, jonka päätoiminen opettaja Emilia oli, etsi puvustajaa ja minut palkattiin hetimiten. Sain valmistaa esiintymisasuja kouluikäisille ja lukiolaisille sirkuskoululaisille totetuttaen täysin omaa visiotani. Emilia vaati paljon ja minä ompelin töiden ja lastenhoidon ohella hiki hatussa. Minulle tuli tutuksi paljetit ja strasselit, sirkusmaailma, kaikki sen välineet ja ihmeellisyydet  - mutta nautin siitä.

Se visio, joka minulla oli Emilian burleskiasusta jo vuosia sitten on nyt vihdoin valmis. Projektista teki mielenkiintoisen se, että suunnittelimme asun ensin, ennen kuin ohjelmanumerosta oli hajuakaan. Emilialla onkin pian kädet täynnä töitä, että ehtii tekemään asuun sopivan esityksen, sillä tarkoituksena on korkata puku loppusyksystä!

Visio vastaan todellisuus.

Esittelen asun paremmin, kunhan Emilia on ottanut pressikuvat. Sitä ennen käykää tykkäämässä Miss Acroliciousin sivuista facebookissa. Sain asun siis valmiiksi ihan äsken. Nyt iski omituinen tyhjä olo, kun ei olekaan mitään projektia työn alla. No, se ei varmaan kestä kauaa.

SISUSTAJAN KUOPIO - INSPIRAATIOTA ETSIMÄSSÄ

Joku olisi saanut olla laskemassa niiden "uuh" ja "aah" -kommenttien määrän, kun savolaiset sisustusbloggaajat pistivät parastaan putiikkikierroksella Kuopiossa. Ihanien bloggaajien, Marun (Nuapurissa) ja Kristiinan (Deko133) idea Itä-Savolaisten blogitapaamisesta toteutui viime lauantaina, kun paikalle saapui kourallinen niistä kymmenestä lupautuneesta. Jokin syy kai sillä oli, että porukka oli kutistunut puoleen, tai ehkä juuri meidän piti tavata, mutta kylläpäs tästä naisjoukosta kasvoi tiivis ryhmä päivän aikana! Kukaan ei sulkeutunut kuoreensa, vaan kaikki avautui elämästään avoimen ihanasti, juuri niin kuin tavallisten ihmisen voisi odottaa tekevän blogimaailman ulkopuolella. Paikalla oli minun ja kahden edellä mainitun lisäksi Annika (She' s got herself a little piece of heaven), sekä Kappale kauneinta -blogin Soili, joka toimitti päivän aikana kahta virkaa, tehden tapaamisesta samalla juttua Savon Sanomiin ja osallistumalla putiikkikierrokseen Kuopion keskustassa.

Aloitimme päivämme käsityöpuoti Vendelasta, joka sijaitsee vanhassa puutalokorttelissa kivenheiton päässä torilta. Mikä paikka! Ihmettelen vain, miksi en ole astunut  tupaan aiemmin. Luovat käsityöläisnaiset, taiteilijat ja yrittäjät ovat rakentaneet vanhaan miljööseen upean puodin, sisältäen käsitöitä laidasta laitaan. Puheenaiheeksi nousi kuitenkin asiakkaiden vähyys. Vaikka torille on matkaa vajaa kaksi sataa metriä, on turistin ilmeisen hankala löytää sivukujalla sijaitseva puoti. Jotain vikaa täytyy olla opasteissa, tai Kuopion ruutukaavassa, kun asiakkaita ei löydy tällaiseen aarreaittaan. Menkää ihmeessä tutustumaan! Syksyllä tiloissa on luvassa myös käsityökursseja, kuten virkkausta, jota mekin saimme harjoittaa kahvikupin ja jutustelun äärellä.

Vendelasta jatkoimme matkaa Amanda B:hen. Matkan varrella selvisi, etteivät Amanda B:n tuotteet olleet juuri kenenkään meidän makuun. Pakollinen pysähdys kuitenkin tehtiin ja saattoi sieltä löytyä jotakin ihasteltavaa, vai mitä luulette?

Jokaisen Kuopiossa kävijän täytyy tsekata paikka nimeltä Sisustus Picaso. Kahdessa kerroksessa sijaitseva Picaso houkuttelee ohikulkijoita sisään  laatudesignilla. Sisälle astuessa katse kiinnittyy näyttävään seinään täynnä HAY:n rasioita ja sarjaan kauniita valaisimia. Muuton Dotsit, Design Lettersin mukit kauniisiin riveihin aseteltuina ovat sisustajan unelma. Täältä et lähde tyhjin käsin!

Sisustus Picasosta saimme myös ihanaa palvelua (sekä kuoharia!). Mukaan lähti kauan haaveiltu naulakko, puunvärinen Muuton Dots. Paikka dotseille on varattu eteisen tapettiseinältä.

Ennen kuin säntäsimme Marimekolle, piipahdimme Taito Shopissa, josta mukaan tarttui pieni ylläri. Ateljee Keltainen Talo, oli jättänyt meille bloggaajille lahjakassit, joissa jokaista odotti kauniit posterit. Kiitos näistä, toinen postereista lähtee jakoon piakkoin! Mutta sitten Marimekkoon, joka sijaitsee torin laidalla H-tavaratalossa. Siellä meitä ihastutti Sanna Annukan  Kukkuluuruu-, Saivu- ja Toteemikankaat, astiat ja iki-ihanat trikoolakanat. Jälleen kerran hyvää palvelua ja syysuutuuksien ihastelua.

Samassa rakennuksessa palvelee myös Pentik, jonne pääsimme liikkeen sulkemisajan jälkeen.  Pentikin syksyyn kuuluu paljon murrettuja sävyjä, mustikansinistä, viininpunaista ja oranssia  - kaikki aseteltuina visualistin silmää hivellen. Löytyipä meille Marun kanssa yhteinen mattorakkaus. Käykääpäs kurkkaamassa Pentikin syyskuvasto tästä. Paljon huokailuja herättänyt Tunturi-malliston Como-matto löytyy sivulta 17.  

Päivä ei olisi voinut loppua paremmin, kun astelimme nälkäisinä sisustustaivaaseen, meksikolaisravintola ¡Panzaan! Vastikään avattu ravintola häikäisi erilaisuudellaan. Rohkea värien käyttö, trendikkäät tuolivalinnat, baaritiskin rouheus saivat aikaan poikkeavan tunnelman, joka puri ainakin minuun. Ja mikä vastaanotto me saatiinkaan, kun  innostuimme kaivamaan kamerat laukuista ja räpsimään kuvia ympäriinsä. Saatiin ilmaiset alkupalat, kiitos siitä keittiölle! Intohimo ruokaan ja ravintola-alaan oli selkeästi havaittavissa - letkeiden rytmien kaikuessa keittiöstä tuntui, kuin ei olisi ollut Kuopiossa ollenkaan. Koko sydämestäni toivon, että asiakkaat löytävät ¡Panzan! Ruoka maistui, söin kalaa ja sitä suosittelen.

Lauantai oli yksi elämäni hienoimmista päivistä. Rohkea hyppää tuntemattomaan ja onni on, jos mukaan tarttuu jotain näin hienoa, kuin kourallinen uusia ystäviä. Odotan innolla mitä keksimme yhdessä. Paljon hyviä ideoita lenteli ilmaan jo nyt.

Tässä vielä lyhykäisyydessään reittimme Kuopion keskustassa.

1. Käsityöpuoti Vendela, Minna Canthin katu 23
2. Amanda B, Vuorikatu 24
3. Sisustus Picaso, Puijonkatu 24
4. Taito Shop, Haapaniemenkatu 28
5. Marimekko ja Pentik, H-talo, Haapaniemenkatu 20
6  Ravintola ¡Panza!, Ajurinkatu 26

DIY - TERASSIPÖYTÄ

Olen unohtanut kertoa, että nikkaroimme pöydän meidän terassille. Joku saattaa muistaa, että ostimme Ikeasta Bråkig-sarjaan kuuluneet kuparinväriset pukkijalat. Haaveilin työpöydästä makkariin, mutta sen jäädessä edelleen haaveen tasolle, sain tilalle ihanan terassipöydän. 

Pöytä on kasattu neljästä 148mm leveästä lankusta. Näistä rakennuksen ylijäämälankuista leikkasimme 180cm pätkiä, jotka ruuvasimme kiinni pukkijalkoihin. Vähän se pöytä aluksi keikkui, kun osa laudoista oli kieroja, mutta pienet siivut puuta jalkojen alle sai pöydän asettumaan. Ajattelin jättää pöydän sään armoille harmaantumaan, enkä käsittele sitä millään. En malta odottaa, että saamme terassirimoitukset paikoilleen ja pääsemme aloittamaan istuinpenkkien valmistus. Nyt pöytä oikein huutaa tuoleja ympärilleen. Nuo kuvassa näkyvät jakkarat olivat lainassa synttärijuhlien aikaan.

Olen mielettömän onnellinen myös kahdesta muusta. Lauantaina sain solmia uusia ystävyyssuhteita savolaisten sisustusbloggajien tapaamisessa. Mistä bloggarit puhuivat, mitä me touhuttiin ja missä kävimme, kerron teille myöhemmin. Se toinen asia liittyy yhteistyöhön, jonka olen saanut solmia Indiedaysin kanssa. Kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu monta muuta. En saanut sitä työpaikkaa, jota joskus hain, mutta olen saanut paljon muuta. Se esimerkiksi, mitä kaikkea me vahvat savolaisnaiset ja sisustusbloggaajat tulemme saamaan aikaiseksi yhdessä, jää nähtäväksi. Mutta toivon, oi,  hartaasti toivon, että tämä syksy on alku jollekin paremmalle. Ihan uudelle.