Veikkaan, että aika moni sisustusfriikki myöntää hulluutensa tuoleja kohtaan. Klassikkotuoleista haaveilen aina, mutta niiden ollessa saavuttamattomissa, olen harjaantunut vintagen metsästäjänä. Liekö median vai ruotsalaisten sisustusblogien, varsinkin vanhat Thonet-tuolit kiinnostavat minua. Muistatteko kotimme baarijakkarat, ne bistrotyyliset, jotka löytyivät pilkkahintaan torista? Jatkoa seurasi vastikään, kun uutta omistajaa etsivät vanhat wieniläistuolit. Tuolien nro 18. aitodesta en ole varma, pari leimaa pohjassa ei paljoa kerro, mutta lähinnä etsinkin tuoleja joiden kunto oli hyvä ja jotka sopivat tuunaukseen.
Minusta on mukava tehdä ostamani tavaran eteen töitä. Tuntea löytämisen ihanuus - kun voi kihertää onnesta, että on paikalla ensimmäisenä. Kuitenkin päällimmäisenä ajatuksena se, että voi nähdä vaivaa kunnostamiseen. Olen hionut tuoleista nyt kolme ja yksi on saanut lopullisen mustan värinsä. Kuvassa ylhäällä voitkin nähdä tuolin kolme eri vaihetta. Pöydän takana on alkuperäisessä lakassaan oleva, edessä hiottu ja vasemmalla lopullisen värinsä saanut tuoli. Maalasimme sen kiiltävällä kalustesprayllä ja tämä testikappale onnistui niin hyvin, että loputkin vedetään samalla tavalla. Toivotaan vain, että maali kestää perhe-elämän raadollisuutta.
Vielä vähän tuolihulluudesta. Ensimmäiseen kotiini tuunasin pinnatuolit, jotka maalasin valkoiseksi. Ne olivat kuusitoistakesäiselle hyvin rakkaat ja kulkivat muutosta toiseen monta vuotta. Luulen, etten ole tuunausrintamalla yksin, sillä olkkariin verhoilemani 50-luvun Askon nojatuolit ovat alinomaan suosittujen tekstien listalla (klik!). Seuraava projektini tuolien parissa on nämä baarijakkarat, jotka minun tekee nyt ihan hirveästi mieli maalata mustaksi. Niistä tulisi oiva pari ruokapöydän jakkaroille, vai mitä?
Onko siellä lukijoissa kierrättäjiä, tuolihulluja, vai onko jokin aarre on saanut sinut vastikään kihertämään onnesta?
