GONNA FLY NOW │JUOKSUSTA APUA PROJEKTINHALLINTAAN

Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, kesä lähenee loppuaan. Hiljaiselo blogin puolella on tarkoittanut loman ottamista loman kannalta, mutta toisaalta pihatöissä on ahkeroitu niin, että Valontalo (joka pahalla hetkellä kastettiin myös Iisakin kirkoksi) alkaa olla valmis. Älkää kuitenkaan luulko, että kaikki on tehty, ehei. Ihmismielellä on kumma tapa keksiä aina uusia projekteja toisen päätyttyä. Kun alkukesä kului autokatoksen parissa, heinäkuussa ahkeroitiin etupihan kivetyksen, sekä etuterassin laatoituksen parissa. Niin vain saatiin nekin hommat ruksittua tehtävälistalta  ja arvatkaas mistä nyt haaveillaan? No, leikkimökistäpä tietenkin.

Palatakseni vielä siihen listaan. Mieheni on pakonomainen listan tekijä. Kai se helpottaa, kun saa tekemättömät hommat lueteltua paperille. Minä sen sijaan, olen asioiden pyörittelijä ja suunnittelen kaiken päässäni. Perheessämme harrastetaan siis kahdenlaista projektinhallintaa, joka tarkoittaa että yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä.  Tästä johtuen keittiön pöydät, raksahousujen taskut (sekä kaikki muutkin taskut) ovat täynnä miehen raapustamia listoja, joita en uskalla laittaa roskiin. Minä en osaa kirjoittaa ajatuksiani paperille ja välillä tuntuu, että sekamelska päässä yltyy liian suureksi ja purkauksista kärsii sitten mieheni. Ostin ongelmaan avuksi vihdoin kalenterin, jota aion käyttää yrityksen asioiden muistamisessa. Kännykkään tallensin hälytyksen, jotta muistan laittaa tytön hoitoajat viikottain. Mutta sitten palataan luovan ihmisen ongelmaan. Kuinka suoltaa ulos keskeneräinen projekti? Tällä hetkellä päässä pyörii leikkimökin suunnitelma, asiakkaan kodin sisustus, yrityksen keskeneräiset nettisivut, sekä etupihan muutamat istutukset. Välillä olisi helpompaa, jos ei olisi arkista muistettavaa, kuten vanhempainiltoja, satubalettia, salibandya, tai hammaslääkäriä, vaan elo olisi kuin lomalla,  ajatukset vaeltaisivat luovista ideoista aamukahvin keittoon.

Arjen helpottamiseksi, sekä ilahdutamiseksi olen tehnyt muitakin muutoksia. Ylpeänä kerron, että minulla on uusi harrastus - juoksu. Kuulostaa varmaan maailman surkeimmalta ylläriltä, mutta tämä on iso käännekohta. Juoksu on ollut  minulle kauhistus aina. Juoksukisojen viimeinen ilmoittautuu, hep! Kouluajoilta ovat jääneet elävästi mieleen  syksyn viimeiset ulkoliikuntapäivät, jännitys ja ahdistus, kun piti juosta tuhatviisisataa metriä. Juoksu noudatti aina samaa kaavaa, alku lähti hienosti, mutta lenkin puolivaiheilla se alkoi, keuhkoja pisti niin tuhottomasti, että olisin voinut pyörtyä. Jalat olisivat kantaneet, mutta happi ei kulkenut. Rasitusastma se oli. Koko luokka ohitti  yksi toisensa jälkeen, mutta paine ei helpottanut, pakkasilma viilsi kurkkua, itketti. Minua ei oltu luotu juoksemaan, vaikka intoa olisi ollut paljon.

Ostin kuitenkin kaksi viikkoa sitten juoksutrikoot (!). Tästä saa syyttää osin Sisublogin Suvia, joka innosti minua urheilutrikoillaan. Sain häneltä siis visuaalisen kipinän kokeilla juoksua uudestaan. Lähdimme lenkille koko perheellä ja poikani toimi jäniksenä pyörän selässä. Olo tuntui kevyeltä ja sähäkät trikoot pistivät jalat liikkumaan. Aloitin juoksemaan varoen, odotellen sitä hetkeä kunnes keuhkoja alkaisi puristaamaan. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi ja pian juoksin samaa tahtia, kuin perhe pyöräili. Tuntui järkyttävän hyvälle. Nauroin ääneen. Nauroin, juoksin ja hengitin. Taisinpa tuuletellakin jossain välissä. Lenkin jälkeisen endorfiiniryöpyn jälkeen päätin, että juoksen vartin metsälenkin joka toinen päivä. Nämä ensimmäiset kaksi viikkoa ovat tuntuneet mahtavilta, varsinkin silloin kun pää tyhjeenee kotiaskareista, keskeneräisistä projekteista ja mielen täyttää vain ajatus siitä, että jaksan juosta tuolle nyppylälle tai  tuohon mutkaan. Lenkillä olen ihan vapaa tekemään päänsisäisiä to do -listoja.

Minua ei valitettavasti nähdä juoksemassa yleisillä teillä vielä vähään aikaan, sillä huohotan kuin pieni sika. Aloittelen uutta harrastusta näiltä syrjäisiltä lenkkipoluilta. Googlettelin muuten rasitusastmasta ja selvisi, että usein lapsuusiän astma häviää aikuisena! Erityiskiitos siis asiakkaalleni Suville, jonka ansiosta uskalsin kokeilla juoksua. Ilman sinua, olisivat trikoot edelleen kaupassa ja oman elämäni Rocky Balboa -hetki kokematta. 

*Etupihan pihalaataksi valitsimme Lujan Sauvakiven ja terassille löytyi pakkasenkestävä 30x30 laatta Starkista, värinä antrasiitinharmaa.

PIHATÖITÄ

Jos joku olisi kysynyt minulta viikko sitten, että kuinkas se loma on mennyt, olisin vastannut, että sisätiloissa tapellessa ja masentuessa. Kaksi viikkoa juhannuksen jälkeen kyhjötettiin sisällä odotellen kesää. Tehtiin lasten kanssa majoja, katseltiin elokuvia, nahisteltiin ja hajoiltiin vuoron perään. Pihalla odotti työt tekijäänsä, mutta vettä tuli kuin --. 

Onneksi kelit ovat suosineet tällä viikolla, siitä luojalle kiitos, ja niin me ollaan pystytty ottamaan hukkaan heitettyä aikaa kiinni. Pihatöissä olemme olleet koko perheen voimin aamusta iltaan. Tällä viikolla poika on saanut kastella soraa täryn alta ja pestä kivenlohkareita, joita kaivinkone kävi nostelemassa etupihalle. Tytär on saanut piirtää tussilla autokatoksen runkoon sydämensä kyllyydestä ja minä olen vahtinut tätä touhua rusketuksen perässä lapioiden ja kantaen milloin mitäkin.

Tässä kuvasarjaa töistä, joita olemme saaneet loman aikana tehtyä. 

Terassin pilarit saivat harmaan maalipintansa. Maalattiin myös terassin katto kertaalleen.

Etuterassin pilarit saivat myös harmaan maalin. Pihojen väliin tulee istutusalue, jota koristamaan nostettiin nämä isot kivenlohkareet.

Myös ikkunanpuitteet maalattiin kertaalleen. Etuterassi laatoitetaan vielä jossakin vaiheessa ja pilarien väliin laitetaan rimoitus.

Autokatoksen sisälle tulee asfalttia, tässä tärytetään pohjia valmiiksi.

Pihan etureuna saa samoin asfalttia pintaansa. 

Sokkelia kiertämään laitettiin puolenmetrin levyinen sora-alue.
Rapun viereen kivien kohdalle istutetaan vielä jotain.

Kävin pojan kanssa sunnuntaina puutarhalla ihailemassa taimia ja kukkia, ja sitä kaikkea mitä siellä puutarhaa varten onkaan. Kunpa rahapussikin olisi yhtä iso kuin luovuus, joka tarhalla iski. Olen onnellinen, että nyt alkaa vihdoin tapahtua asioita, joita on suunnitellut kauan aikaa sitten. ( Tekemääni pihasuunnitelmaan pääset tästä.)

Ensi viikolla palaan töihin vuoden viisaampana, sillä vietin synttäreitäni viime perjantaina. Muuten en päiviäni juhlinut, mutta kävin hytisemässä Cheekin keikalla nahkahanskat kädessä. Käsittämätöntä, että viikko sitten "lämpö"asteita oli seitsemän ja nyt niitä on kaksikymmentäseitsemän. Suomen kesä,  yhtä ailahteleva kuin kaksivuotias uhmaikäinen tyttäreni. Tykkään!

PS. Jos valitsemamme ulkomaalit kiinnostaa, löytyvät koodit pilarien ja julkisivun maalisävyihin TÄSTÄ tekstistä. 

RAPPUSILLA

Haaveilen, että pääsisin upottamaan sormet multaan. Istuttamaan kukkia korkeisiin ruukkuihin tähän rapulle. Etuterassin viereen olisi kiva laittaa muitakin istutuksia, kuten tuijia ja koristekiviä tai katetta. Pitää tehdä reissu puutarhalle viikonloppuna, siis ihan on pakko. Pöydällä odottaa jo yksi marketta ja muratti, jotka ostin koululaisilta tällä viikolla. Olipas heillä nerokas idea kerätä luokkaretkirahastoa kukkien muodossa.

Etuterassin pilarien maalisävy täytyisi päättää. Olemme ostaneet terassiöljyjä, joita testasimme takaterassin pilariin ja terassilautaan. Pähkäilemme nyt, pitäisikö ottaa ihan joku peittävä maali, kun värisävy ei öljyissä ollut mieluinen. Haluaisin, että  pilarit olisivat kullanruskeat (tai kääk, sävyä on hankala selittää) ja rimoitukset tulisivat myös samalla värillä. En kyllä ole tehnyt mitään tämän sävyn löytämisen eteen. Pitää varmaan hakea testipurkkia  - jälleen.

Tervetuloa meille!

Kylläpä talon ulkonäkö muuttui, kun sokkelin maalasi.

Pitää vielä esitellä pojan luomus, eli merirosvolaiva. Vilautinkin tätä taannoin Instagramissa. Aika hieno, eikö! Kerronpas vielä, että pääsen huomenna lasten kevätjuhlaan. Yksi vuoden parhaimmista päivistä edessä ja mikäs sen mukavampaa, kuin päästä ihailemaan omien rakkaiden esityksiä. Tiedotettakoon myös, että esikoisemme on valittu esikouluun tähän lähimpään päiväkotiin, hip hurraa, ettei tarvitse kuljettaa  lasta useiden kilometrien päähän. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Ja se arvontapalkinto on edelleen hakusessa. Toivon löytäväni inspiraation pian.

RETKELLÄ SAARISTOKAUPUNGISSA

Moni Asuntomessukävijä varmaan muistaa Kuopion Asuntomessut pari vuotta sitten. Upeissa maisemissa järven rannalla pidetyt messut ovat olleet mielestäni tähän mennessä parhaimmat, ja saa nähdä miten Jyväskylä onnistuu Äijälänrannassa tänä kesänä. Kuopion Saaristokaupunki on ollut pientalorakentajien leikkikenttä yli kymmenen vuoden ajan ja kaupunki vain laajenee edelleen. Eikä ihme, sillä maastoa halkoo upeat järvimaisemat ja Itä-Savoon kuuluvat mäet ja kukkulat. Vaikka usein rakentajalla saattaa upota pitkä penni louhintaan ja pohjatöihin, on alueena Saaristokaupunki lapsiperheiden ykkönen. Me asumme uudella mustakattoisten talojen alueella. Kaupungin on tarkoitus kasvaa vielä pitkälle tästä, missä nyt ollaan. Jännä nähdä, miten maisema muuttuu parin vuoden sisään, tai miltä täällä näyttää kymmenen vuoden päästä. 

Eilen täällä näytti tältä. Kevään auringonsäteet pakottivat meidätkin neljän seinän sisältä ulos ihmettelemään luontoa ja omaa asuinympäristöä.

Puutalorakentamisen viimeisimmät trendit on helppo hakea näistä kuvista. Tällä hetkellä suositaan valkoisia taloja, tummanharmailla yksityiskohdilla. Joitakin harmaanruskeita taloja löytyy myös, mutta yleinen tyylisuunta näkyy varsinkin yllä olevassa kuvassa. Meidänkin talo noudattaa värimaailmaltaan samaa linjaa. Ensimmäiset rohkelikot ovat maalanneet yksityiskohtia nyt ruskealla ja veikkaankin tulevien talojen värityksen vaihtuvan näihin pehmeämpiin kontrasteihin, kuten valkoisen ja ruskean yhdistelmään. Katon muoto on moderneissa taloissa joko murrettu, tai pulpettikatto. (Oma vinkkini omakotitalosta haaveilevalle: jos haluat olla trendin harjalla, valitse taloosi jyrkkä pulpettikatto ja julkisivuun korkea lasiseinä.)

Meidän piha näyttää tältä. Pitäiskö itkeä vai nauraa, on nimittäin aikamoinen pihaurakka ensi kesänä tiedossa.

Onneksi terassille paistaa aamuaurinko. Se saa haaveilemaan kesästä ja rottinkisesta riipputuolista, joka roikkuisi terassin katosta. Lukisin siinä sisustuslehtiä ja lapset leikkisivät vihreällä nurmikolla.

Valitettavasti ne leikkii tuolla hiekassa ja mudassa ja kantaa sitä soossia sisälle vielä pitkälle kevääseen. Mutta haaveillahan saa. Tässä linkki yhteen piirtämääni  pihasuunnitelmaan, joka on pian kaivettava taas esille.

P*I*H*A*T*Y*Ö*T

Tässäpä lupaamani pihapostaus. Pihasuunnitelman luonnostelin aiemmin keväällä ja sen löydät täältä. Tarkoituksena on pengertää takapihaa käyttäen tontilta räjäytettyjä lohkareita. Toteutus voi vaikuttaa vielä aika karulta, mutta jospa siitä joskus tulisi jotain kaunista...

Etupihalla olleet lohkareet ajettiin kuormina takapihan maatäytöksi,

Kivet aseteltiin suunnitelman mukaisesti loivaan kaareen. Keskelle jätettiin vielä ajotietä.

Pengerrys alkaa muodostua. Säästimme myös takapihan puustoa, jota voi harventaa
tulevaisuudessa ja tai osan voi yrittää istuttaa muualle pihamaalle.

Muurin loiva kaari.

Takapihalle on saatu pari kuormallista täytemaata.

Etupiha on hulppean kokoinen, kun kivikasa saatiin vihdoin pois. Nuo pari kiviläjää
jätettiin etupihan nurmikon rajausta ja istutuksia varten.

G*A*R*D*E*N

Istutussuunnitelma 

Takapihamme viettää loivasti alaspäin pääväylää kohti. Olemmekin nyt miettineet takapihan istutuksia ja toimintoja, ja mitä sinne kaipaamme. Pihalle toivomme tasaista nurmikenttää oleskelua ja pallopelejä varten, hiekkaläjää, istutuksia, vajan/leikkimökin ja minä kaipaan marjapensaita tai hyötypuutarhaa, jossa voisi kesäisin kasvattaa yrttejä, salaattia, tai vaikka perunaa. Olen koonnut Pinterestiin kuvia muun muassa asuntomessujen pihoista ja  kivoista istutusideoista, joita olisi ihana toteuttaa pihaamme. 

Rinne olisi mahdollista muokata kahteen eri tasoon käyttämällä pihalta louhittuja kiviä. Kuvaan piirsin kivimuurin alapuolelle havuistutuksia, joita ympäröisi koristekate. Yläpuolella olisi tasainen nurmikenttä, jossa olisi askellaatoilla kulku vajalle. Vajan molemmin puolin olisi rappujen kautta käynnit alapihalle. Alapihalla voisi olla marjapensaita, sekä  isoja kiviä ja puita suojaamassa ison tien liikenteeltä. Paritalon takaterassien väliin jäisi istutusalue, joka rajaisi pihoja. En ole yhtään aitaihminen, mieluummin katselen havuaitaa, kuin puusta tehtyä seinää. Silloin siihen voisi istuttaa korkeammaksi kasvavia havupuita, kuten tuijia, jotka viihtyvät varjoisammassakin paikassa. Takaterassille on mahdollista tehdä tiheä rimoitus, jolla saa suojaa naapureita kohti, jos sitä kaipaa. Hiekkaatikko voisi olla muodoltaan jotain muuta kuin tavallinen neliö. Se olisi kiva rajata takana olevan vajan seinään. Suomelan sivuilla on näppärä idea leikkimökistä ja hiekkalaatikosta. 

Tässäpä tätä haavelistaa, jota voisi jatkaa loputtomiin. Täytyy pitää palaveria naapureiden kanssa ensin :)

P*I*H*A*A

Tein pikaisen pihasuunnitelman louhintaa ajatellen. Kun tontilla räjäytellään, olisi hyvä tietää mihin niitä kiviä sitten sijoitellaan. Tontin takaosan ajattelimme jättää luonnontilaan, jonne kiviä aseteltaiisiin valmiiksi 'aitamaisesti', sekä myöhempää käyttöä varten, kun muu pihan laitto alkaa. Tässä pohjakuvaa.

Seuraavassa istutusideoita, mitä on syntynyt tähän mennessä. Tarve tälle suunnitelmalle ehkä vuoden päästä, mutta kevät, oi kevät sen tekee, että tällaisia tekee mieli miettiä :)

paritalon pihasuunnitelma

E*T*U*P*I*H*A*L*L*A

Kävimme eilen parissa taloesittelyssä. Naapurissa oli esittelyssä Designtalon Hailuoto 153a ja parin kilsan päässä oli Kastellilla myynnissä Economy 118. Tuli ainakin havainnoitua, että vaatehuone on todellakin fiksu ratkaisu. Hailuodossa oli 2,7m2 vaatehuone, jossa hyllytilaa kattoon asti. Myös vino sisäkatto ja avoin keittiö-olohuoneratkaisu, jossa tilaa oli jakamassa takka, sai minulta pointseja. Ainoana miinuspointtina näkisin alle 10 neliön makarit. Ei sellaisia meille, nyt miehenikin sen tajusi! Kastellin talo oli ihan perustalo, ilman ahaa-elämyksiä. Hyvä ratkaisu oli kolme makuuhuonetta vierekkäin. Huono puoli oli pieni pesuhuone (3,5 m2, sisältäen kaksi suihkua ja wc-pöntön). Ei siellä neljä henkilöä mahtus kylpemään.

Mutta itse asiaan, tervetuloa meille!

Kuva on asianmukaisesti valottunut.

KYLLÄ,
 sieltä jostain näkyy järvi!

Tässä meidän etupihaa ja naapurit!

Tässä on meidän tontti ja näkymät takapihalle!