 |
Vain toinen bloggaaja tietää millaisen sensuurin läpi useimmat valokuvat menevät. Joskus kuvaan eksyy sukka, joskus sohvan alle unohtuu tyyny tai pahimmassa tapauksessa kameran eteen työntyy keimaileva kaksivuotias, joka haluaa välttämättä tulla tallennetuksi. Kuvaa pitää kirkastaa, suoristaa, sumentaa ja rajata, jotta se menisi sensuurin läpi. Voin paljastaa että suurin osa kuvistani on julkaistu ilman filtteriä, sillä photaria en ole omistanut, enkä kyllä jalustaakaan. Mutta vihdoin ja viimein sain asennettua koneelleni kuvankäsittelyohjelman, jonka sain joululahjaksi.
Innoissani uudesta photarista, valkkasin kuvista parhaimmat, lisäsin kontrastia, muokkasin ja säädin. Tein kaiken mitä koulunpenkiltä oli selkärankaan jäänyt. Sitten nostin pääni tietokoneen ruudulta ja ihmettelin. Ne kauneimmat kuvat olivat jääneet valinnan ulkopuolelle. Ne olivat juurikin niitä, joissa linssin eteen työntyi kuivaksi opetteleva kaksivuotias, naama pitsassa, ilman vaippaa. Siksipä poiketen valitsemastani linjasta, julkaisen viikonlopulta sellaisia kuvia, jotka muuten olisivat jääneet kotialbumiimme. Sekaan heitän myös ne parhaimmat, jotka varmaan erotat joukosta.
 |
Viikonlopun saldo: 55 kuvaa, onnistuineita 5, julkaistuja 10. Loput jäänee sitten sinne kotialbumiin.
Ihanalta näyttää kuvat, toisinaan kannattaa yrittää luopua siitä täydellisyyden tavoittelusta :) arkiset kuvat on niitä kaikkein rakkaimpia
VastaaPoistaYhdyn tähän täysin. Kiitos kommentista Johanna :)
PoistaTodella hauskat, kotoisat ja myös tyylikkäät kuvat! Älä turhaan kritisoi.
VastaaPoistaJoskus minun pitäisi kyllä siivota kovalevyltä ne noin 10 000 kuvaa, jotka eivät ole läpäisseet seulaa :)
Kiitos Vilja. Sitä tuppaa usein olemaan liian kriittinen itselleen, pitäis osata höllätä. Ehkä sieltä 10 000 joukosta löytyy myöhemmin joku hyväkin otos, joka pääsee julkisuuteen. Kannattaa siis siivota tarkkuudella ;)
PoistaIhania kuvia! :)
VastaaPoistaVoi kiitos Jaana :)
Poista