NÄIN MEILLÄ YHDISTETTIIN HÄÄMATKA JA EM-KISAT

Monelle Ranska on varmasti se unelmien matkakohde. Jos joku olisi ehdottanut minulle häämatkakohteeksi Ranskaa, olisin nauranut. Italia on aina ollut minulle ykkönen ja on edelleen. Välillä sitä joutuu kuitenkin tekemään myönnytyksiä, etenkin kun kodissa asuu yksi jalkapallohullu, kahdesta lapsesta puhumattakaan. Lähtökohdat reissulle olivat siis mielenkiintoiset. Mainittakoon vielä, ettei kumpikaan meistä osannut (eikä muuten osaa vieläkään) sanaakaan ranskaa ja matkalle lähdettiin sopivasti kaksi viikkoa ennen häitä. 

Kun keväällä kuulimme poikien hankkineen EM-kisojen liput Marseilleen, alkoi siitä valtava suunnittelu. Päätimme rohkeasti yhdistää häämatkan, perheloman - sekä jalkapallon. Yksi matkakumppaneista alkoi etsiä vuokrattavaa omakotitaloa netistä. Kohteeksi valikoitui Martiguesin kalastajakylän kupeessa sijaitseva Saint-Julien-les-Martigues. Kylästä vuokrasimme kaksikerroksisen talon uima-altaalla viikoksi. Yhteensä meitä oli siis "häämatkalla" seitsemän aikuista (neljä jalkapallohullua ja kolme futisleskeä) ja kaksi lasta. 

Kuvat Martiguesin kalastajakylästä

Kesäkuun puolessa välissä lensimme Helsingistä Nizzaan. Lento meni onneksi hyvin, vaikka aluksi jännitin miten  nelivuotias viihtyy koneessa. Lähdimme kaatosaateisesta Helsingistä ja saavuimme sateiseen Nizzaan puoli yhdentoista aikaan illalla. Aluksi seikkailimme päättöminä lentokentällä, sillä selvisi, että autovuokraamomme sijaitsi toisessa terminaalissa. Onneksi infossa puhuttiin myös englantia ja saimme tiedon, että toiseen terminaaliin piti mennä bussilla. Siellä "hieman" epäilyttävän oloinen autonvuokrausfirma antoi meille auton viikoksi. 

Voi, sitä jännityksen määrää, kun yritimme selvitä vuokra-autolla hotellille. Onneksi tytär nukahti takapenkille ja saimme navigoitua hiljaisuudessa perille. Hotellissa meidän oli määrä viettää yö ennen seuraavan päivän ajomatkaa Saint-Julien-les-Martiguesiin.  Seuraavana aamuna nauroimme makeasti, kun muistimme hotellivirkailijan ilmeen, kun vastasimme hänelle suomalaisittain ääntäen, että olimme parkkeeranneet R e n a u l t -merkkisen auton hotellin parkkipaikalle! Siis Rrrrrenaultti, juuri niin kuin savolaistollot sen ääntävät.

Kaukana oli  romantiikka siitä yöstä, kun aamulla heräsimme sikin sokin parisängystä kaikki neljä. Ikkunan takaa avautui kuitenkin näkymä, jonka tulen muistamaan ikuisesti. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kirkkaansininen Välimeri kimmelsi suoraan silmiemme edessä. Aamupalan jälkeen kävimme kävelemässä hotellin edessä kulkevalla boulevardilla ja heittelemässä leipäkiviä mereen. (Pari kiveä taisi lähteä myös matkamuistoksi.)

Ensimmäinen aamu Nizzassa. Parvekkeelta näkyvä näkymä oli mykistävä.

Iltapäivällä aloitimme ajomatkan määränpäähämme. Ajoimme pitkin kolmekaistaisia moottoriteitä läpi viinitilojen ja kumpuilevien maastojen. Näkymät olivat henkeäsalpaavia. Selvittiin tietulleistakin jotenkuten, vaikkakin vaihtorahat taisivat jäädä joku kerta tiskiin, kun minä kiljuin portin olevan auki. Matka Nizzasta Saint-Julien-les-Martiguesiin kesti noin kaksi tuntia. Perillä meitä odotti jo puolet matkakumppaneista, ihana omakotitalo  - ja uima-allas! 

Martiguesin kalastajakylä oli kuin postikortista.

Parasta matkassa oli ehdottomasti luonto. Oliivipuut kasvoivat valtavina, laventelit olivat ruusupensaiden kokoisia ja viinitarhat levittäytyivät laajoina peltoina maanteiden vierellä. Merikin oli niin sininen, että Suomen järvet olisivat haukkoneet henkeään sen rinnalla. Talojen julkisivut komeilivat sateenkaaren eri sävyissä ja ranskalaiset parvekkeet esittäytyivät toinen toistaan koristeellisempina. Luonto toisti värit niin kirkkaina, etten enää yhtään ihmettele miksi sinne on menty aikoinaan harjoittamaan maalaustaidetta. 

Viikko meni meillä hienosti. Päivisin uimme ja iltaisin valmistimme päivällistä grillaten omakotitalon puutarhassa. Pojat kävivät Islanti-Unkari ja Puola-Ukraina matseissa Marseillessa  (josta heillä olisi varmaan tuhat tarinaa kerrottavana, mutta olkoon tämä nyt tällainen kevyt matkakertomus ilman jalkapallodraamaa). Me pistäydyimme Marseillen keskustassa yhtenä päivänä, mutta selvisimme vain vanhaan satamaan. Marseillen kaupunki oli itsessään hieman rapistunut ja välimatkat miljoonakaupungin tapaan suuria. Kalastajasatamassa söimme kuitenkin paikallisia erikoisuuksia, maistoinpa ensi kertaa myös mustekalaa! Puolalaiset jalkapallofanit täyttivät kuitenkin sataman alueen aika pian ruokailun jälkeen, joten poistuimme ripein askelin mellakkapoliisien saattelemana. Se jäikin ainoksi kosketukseksi jalkapallohuumasta, tai draamasta sanoisinko.

Marseillen vanha satama oli täynnä purjeveneitä.

Yksi pakollinen jalkapallokuva on kai suotavaa jakaa.

Sekalainen seurakunta futisleskiä ja aitoja faneja.

Kotimatkalle lähdimme aamupäivästä. Matkalla pistäydyimme Cannesin uimarannalla syömässä jätskit ja juomassa nopeat espressot ennen kotilentoa. Kylmät väreet kävivät pitkin käsivarsia, kun saavuimme Boulevard de la Croisettelle. Rakennuksista tuli väistämättä mieleen jakso Nikke Knattertonista, jossa Knatterton leijailee aurinkovarjolla Rivieran yllä. Jotenkin epätodellinen olo valtasi mielen, että olenko tosiaan täällä!  Kotiin selvittiin juuri juhannukseksi, jonka jälkeen aloitimme häävalmistelut. Onneksi järjestelyissä auttoivat reippaat apujoukot: vanhemmat, ystävät, kaasot ja bestman. Niin vain saatiin pakettiin meidän perheen yhteinen häämatka, EM-kisat ja häät.

Hei, hei Ranska, yllätit minut täysin. Toivottavasti näemme vielä uudestaan.