LIEKKI

Pieni liekki syttyi tänään. Innostus ja hyörintä takkatulen ympärillä oli melkoista. Tänä lauantaina saimme nauttia myös toisenlaisesta valoilmiöstä, sellaisesta joka täytti kodin ja jota ei arkena, pitkän työpäivän jälkeen nää. Auringonvalo valkaisi pinnat keskitalven kirkkaisiin sävyihin. Voi, kun odotan maaliskuuta ja lisääntyvää valon määrää. Auringonpaisteessa kaikki näyttää vaan niin erilaiselta.

ENNEN JUHLIA

Vielä eilen keittiössä nökötti baarijakkaroiden tilalla kaksi pahvilaatikkoa (jotka olivat olleet siinä muutosta asti) ja pojan huoneen lattialla seilasi kasa remonttikamoja. Mutta nyt nekin on käyty läpi ja viimeisetkin tavarat paikoillaan (myös ne minun ompelutarvikkeeni, riemuvoitto!). Tänään on juhlittu pojan kuusivuotis synttäreitä, joten eilinen siivous oli ihan paikallaan. Kiitos siivouksen, näin pojan huoneen ihan uudessa valossa, sekä ihastuin keittiööni uudelleen. Saareke tosin alkoi huutaa jakkaroita, kun pöydän alunen ammotti tyhjyyttä. Saas nähdä milloin ne oikeat jakkarat osuvat kohdalle. 

ARJEN LUKSUSTA

On ihanaa hiippailla aamuhämärässä ja kuulla kuinka omat askeleet kaikuvat isossa talossa. Tykkään tästä väljyydestä ja avarasta tilasta. Mikään ei oikein ole verrattavissa siihen tunteeseen, kun voi kävellä tilasta toiseen ilman törmäämisen pelkoa. Makuuhuonekin on pitkästä aikaa pelkkä makuuhuone, eikä mikään sadan asian varasto. Nautin myös siitä, että voin nojata keittiön saarekeeseen, laittaa ruokaa ja katsella samalla olohuoneessa telmiviä lapsia, sekä telkkaria. Piirtämäni talopohjamme on osoittautunut oikein toimivaksi. Vaikka moni asia epäilytti rakennusvaiheessa (kuten onko vaatehuoneemme liian pieni [ei se ole, kun karsii tarpeeksi], onko ruokapöydälle tarpeeksi tilaa, onko eteinen liian ahdas, tai sauna liian kapea), ovat kaikki epäilykset kumoutuneet. Täällä asuu onnellinen suunnittelija ja sen pikkuinen perhe. Voisin suunnitella noita pohjia enemmänkin.