SIPARILAN STRUKTUURIPANEELI

Ruokailutilaan ja olohuoneeseen valmistui Siparilan struktuuripaneeliseinä. Paneeli on männystä valmistettu, valkoiseksi maalattu (145mm), piilokiinnitettävä sisustuspaneeli. Tuote on myös roiskevesisuojattu ja päätypontattu. Panelointi ei ollut siitä helpoimmasta päästä, sillä projektia hankaloitti muun muassa vino sisäkatto, sekä hieman kierot lankut, eikä kuulemaa paneloijakaan ollut ammattilainen. Mutta kyllä meni ensikertalaiselta hienosti, kiitos raksamieheni mun. Olet paras. Seinä on ihana. Pinta ei ole yhtään karhea, vaan se on hieno ja pehmeä. Puun syyt kuultavat kauniisti läpi. Tämä 145 mm sisustuspaneeli on sävyltään kermanvalkoinen. Lämmin valkoisen sävy on helposti erotettavissa esimerkiksi kuvassa neljä, jossa vieressä näkyy paperinvalkoinen ikkunaseinä, sekä kattopaneeli, joka on myös kylmä valkoinen. Aluksi epäröin ottaa tätä paneelia, juuri tuon värisävyhomman takia, mutta nyt kun seinä on nyt valmis, se tuo kivasti lämpöä ja tunnelmaa koko olohuoneeseen. Mitäs mieltä olette?

Ps. Jos jollakin roikkuu kotona ylimäääräiset poronsarvet, olisin halukas ostamaan/ottamaan ne. Sarvet menisivät tuohon paneeliseinälle ruokapöydän ylle. Kuin nappi silmään, naps.

ANNA AURINGON PAISTAA

Kiitos, kiitos, kiitos!

Keittiö ja kodari on haettu.
Seinissä on tapetit ja aurinko palannut.
Siparilan paneeli on ihana.
Eka kerta on aina eka kerta,
tänään korkattiin vessa. Mahtia.

Hommaa on ihan hirveesti vielä.
Mut kyl me paahdetaan täällä niin,
että päästään...

jouluksi kotiin.

HÄÄMÖTTÄÄ

Tapetit vas. Onzself OZ 3032, MissPrint Mountains Sunrise, Boråstapeter Scandinavian Designers 2759

Tänään viimeksi ihmettelin sitä, että me ollaan niin lähellä matkan päätä, valmista omaa kotia. Meidän rakennusprojektimme ei ole ollut se helpoin ja lyhin tie, vaan matkaa on tehty oikeasti monta vuotta. Aloitimme remontoimalla ensiasuntomme vuonna 2009. Sen jälkeen olemme asuneet neljässä eri osoitteessa, kylpyhuoneremontin keskellä, väliaikaisesti kolmen ihmisen tavaroiden kera yksiössä, välillä on eletty ilman keittiötä ja pesuhuonettakin. Olen muun muassa käyttänyt ainoana vessana kemiallista käymälää, sekä pessyt hiukset työmaalavuaarissa ennen töihin menoa. Nyt en siis voi uskoa miten voi olla mahdollista, että pääsemme lopultakin asumaan taloon, jossa kaikki on uutta. Varmaan vie myös hetken tottua ajatukseen, että koko perheellä on yhteistä vapaa-aikaa. Että miestäkin näkee hieman enemmän, kuin kymmenen minuuttia päivästä. Ja että joku muukin saattaa tehdä tiskit, ehkä. Olen niin helpottunut, kun sain kuulla tänään, että keittiömme on haettavissa perjantaina Kvikiltä. Siis keittiö! Voisin jatkaa päivittelyä pidempääkin, mutta tyydyn nyt kuitenkin tuohon yhteen huutomerkkiin (... mielessäni kerron sen sadalla). 

Minua on vaivannut pieni laiskuus, enkä ole jaksanut ottaa kuvan kuvaa tontilla. Siellä on niin paljon kaikkea ihanaa, kuten keittiön lattialaatta ja parkettiakin asennettu. Sorry, mutta pian näätte, lupaan sen. Teimme eilen myös kylppärin ja vessan kalustehankinnat. Löydettiin Ikean löytöpisteeltä sattumalta peilikaappi kylpyhuoneeseen 27:llä eurolla. Oli hyvä löytö! Ollaan myös ostettu kaikki hanat ja suihkut. Niistä sen verran, että kylppäriin tulee Cello Modern - kattosuihkut. Oli nimittäin ihan hyvä hinta-laatusuhde tuolla tuotteella K-raudassa. Noihinkin saisi palamaan ihan hirveät summat rahaa, siis hanoihin ja allaskalusteisiin. Suihkusettien hinnat kulkivat mielestäni ihan mielivaltaisesti sadoista euroista tuhansiin. Kuten myös hanojen, niin no kalusteista puhumattakaan. Jos aina ottaisi sen, minkä eniten haluaisi, huh huh. 

Kuvassa yllä ne ihanat tapetit, jotka pääsen tapetoimaan viikonloppuna. Sitä odotellessa ja  sitä keittiötä etenkin. Loppu häämöttää, sittenkin.