29.9.2014

MENNINKÄISEN ILTAPALA


















Tiitiäinen, metsäläinen,
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen, metsäläinen,
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet.

- Kirsi Kunnas-





"Menninkäisen iltapala" toteutettiin yhteistyössä kotoa löytyneiden 
pikkuapureiden ja rekvisiitan avulla. 




Pin It!

28.9.2014

TERASSIKALUSTEET


Olen haaveillut pääseväni käsiksi terassin stailaukseen ja istutuksiin jo jonkin aikaa. Tänään vihdoin aukeni tilaisuus, kun viikonlopun kalenteri osoitti tyhjää. Sain nimittäin Viron reissulta kovan flunssan, jonka kourissa olen taistellut koko viikon. Akkujen latauduttua oli sunnuntaina hyvä hetki tarttua tuumasta toimeen.

Kävimme lasten kanssa poimimassa pihlajanmarjoja, käpyjä ja oksia terassin stailausta varten. Asettelimme kaikki nuo edellämäinitut, sekä taljat ja tyynyt, kynttilät ja omenat kauniisiin asetelmiin - mutta arvatkaas mitä tapahtui. Vettä. Vettä alkoi sataa kaatamalla.

Siihenpä jäi kuvien ottaminen. Yhden kuvan sain napattua instagramiin, ennen pisaroita.
Ei voi mitään, mutta huomenna uusi yritys. 


Viimeksi terassille valmistuivat nämä kuutiot
Terassikalusteet ovat mieheni käsialaa. Mäntylankut on maalattu Tikkurilan mustalla Valtti-kalusteöljyllä.
Mitäs tykkäätte Clas Ohlsonin ulkovaloista?




Pin It!

23.9.2014

PERSPEKTIIVIÄ HAKEMASSA





Milloinkaan aiemmin minulla ei ole ollut näin vaikeaa aloittaa blogitekstiä kuin nyt, sillä en oikein tiennyt miten matkakertomukseni aloittaisin. Vietin viime viikon työmatkalla Virossa, kaupungissa nimeltä Narva. Yleensä matkakuvia on mukava näytellä, mutta tällä kertaa kaupunki, joka sijaitsi aivan Venäjän rajalla, oli hyvin erikoinen ja hyvin kaukana sellaisesta kauniista kohteesta, jota passaa esitellä blogissa. Jokusen kuvan latailin Instagramiin, mutta kulttuurishokki ei ehkä välittynyt niiden kautta.


Se hotellin itäsiipi.

Matkamme Virossa alkoi Tallinnasta, josta kesti neljä tuntia ajaa läpi aavemaisen maaseudun kohti Narvaa. Perillä olimme ennen puolta yötä ja vastassa oli hiljainen, rapistumaan jätetty kaupunki, joka sai selkäpiin karmimaan. Sitä turvattomuuden tunnetta ei paljon kirkastuva aamu helpottanut, kun hotellihuoneen ikkunasta näkyvä "itäsiipi" sai silmät selälleen. "Missä minä olen?", täytyi kysyä itseltään monta kertaa. Onneksi huumori auttaa monessakin asiassa ja niin vaan huumorilla selvittiin ne sängystä löytyneet luteet, kuin siivouskopinkokoiset hotellihuoneetkin.


Narvan kulttuurinähtävyyksiin kuuluu Narvan linna.
Kivirakenteinen linna rakennettiin 1300-luvulla.
Narvajoen toisella puolella on Venäjä. Kyseinen rajajoki sijaitsi parin sadan metrin päässä hotellistamme.

Omituisinta kaupungissa oli, ettei missään näkynyt normaalia elämää, äitejä lastenrattaiden kanssa, pariskuntia lenkillä, tai ulkoiluttamassa koiraa. Vastaantulijat olivat niitä laitapuolen kulkijoita, ihmiszombieita, tai maatuskamummoja kävelykeppeineen. Näkymä oli kuin 70-luvun Suomesta, jonka rikkoi aivan upouusi kauppakeskus, jonne myymälämme avattiin. Jäin miettimään, näimmekö kaupungista vain yhden puolen. Mutta onneksi paikalliset työntekijät näyttivät sitä normaalia elämää ja ottivat meidät ilolla vastaan. Keskustelu sujui luontevasti elekielellä, puhuihan suurin osa pelkkää venäjää. 






Sain reissusta myös monta uutta ystävää, jotka kotiin tullesaan päivittivät facebookia huojentuneena: "Onnellinen, että saan pestä pyykkiä, ajaa autolla ja laittaa ruokaa." Itsekään en ole aikoihin tuntenut oloani näin onnelliseksi seuratessani lasten leikkimistä tai juodessani vettä suoraan hanasta! Nyt aion nauttia arjen asioista täysillä ja olla onnellinen, että saan asua uudessa kodissamme kaikkine arjen mukavuuksineen. Ehkä tämä perspektiiviloma oli ihan paikallaan. Opinpahan arvostamaan ainakin jääkaapin olemassaoloa.





Pin It!

13.9.2014

PELLON LAIDALLA












Tervetuloa Ketolaan.

Voitteko kuvitella, että lapsena en olisi millään halunnut lähteä tähän paikkaan, mökillemme Ketolaan. Silloin paikan nimellä oli pahaenteinen kaiku, sillä tiesihän se meille lapsille vain työtä. Joko siellä joutui keräämään perunoita, jos ei perunoita, niin maahan pudonneita oksia, nauloja, tai lasinsiruja ja tiiliä, mitä nyt isä sattui keksimään. Mutta kaikista pahinta teini-iän kynnyksellä olevalle oli, että siellä piti vain olla. Mikä vääryys viettää viikonloppua ilman televisiota, tai kavereita ja kaiken lisäksi kestää isoveljen kiusaamista, sekä pikkusisarten jatkuvia vaatimuksia, milloin pelataan jätkänsakkia, kymmentä tikkua laudalla tai nurkkajussia.

Onneksi lapsuusvuosien työleiri on muuttunut tämän päivän lomaparatiisiksi ja vasta nyt alan arvostaa Ketolaa ihan eri tavalla. Kävimme vastikään pojan kanssa ajelulla mökillä, tyttären nukkuessa päiväuniaan autossa. Kaikki oli niin pysähtynyttä ja hiljaista, että annoin kameran tallentaa loppukesän tunnelmaa. 

Kaikki rakennukset ovat isäni rakentamia ja vanhat ladot on siirretty paikalle jälkikäteen. Äitini on luonut upean puutarhanhoitopisteen ladon taakse ja etupihalle on istutettu omenapuita, ruusu- ja viinimarjapensaita. Pihalta on karsittu paljon ja ilmettä on siistitty hiljakseen. Nostan hattua vanhemmilleni, jotka ovat hoitaneet rakkaudella tätä pellon laidalla olevaa tilaa. Olen onnellinen, että pala lapsuuttani on tallella ja voin nyt näyttää omille lapsilleni ne parhaimmat kiipeilypaikat, paistaa makkaraa nuotiolla, loikoilla rennosti riippukeinussa, syödä marjoja suoraan pensaasta ja tehdä niitä asioita, jotka ovat tehneet minun lapsuudestani onnellisen. Oikeastaan, se jokakeväinen perunanistuttaminenkin alkaa tuntua mukavalta muistolta. Välillä ihan kaipaa hetkeä, jolloin sai istua huolettomana traktorin perässä ja tiputella itupottua istutuskoneen naksahdellessa tasaiseen tahtiin aurinkoisessa kevätsäässä. Äidille vielä viestinä, että odotan innolla milloin haaveesi lampaista tai kanoista totetutuu, sillä siitä on puhuttu jo niin monta vuotta.


PS. Mieheni joskus tokaisi, että nainen voi lähteä pois Kiuruvedeltä, mutta Kiuruvesi ei lähde naisesta pois ilveelläkään. Tämä on niin totta.



Pin It!

10.9.2014

TRENDIT 2014 OSA2


Skandinaavinen safari/ TRENDIT 2014

Tämän syksyn parasta antia on mielestäni vihreän marmorin ilmestyminen vaalean rinnalle. Myös musta marmori kiinnostaa, mutta vihreä väri lyö nyt kivasti läpi muissakin tuotteissa. Erityisen onnistuneesti vihreä marmori toimii tanskalaisen Norm Architectsin seinäkellossa, jonka muotokieli hurmaa yksinkertaisuudellaan. Toinen vihreästä marmorista valmistettu tulokas on Broste Copenhagenin sirojalkainen sivupöytä. Oikeastaan koko tuotemerkin kuvasto (täällä) on lukemisen arvoinen kokemus, josta voi hakea inspiraatiota syksyn värimaailmaan.

Art deco -tyyli, joka vuosi sitten ilmeni marokkolaisen muotokielen vahvana tulemisena, on saanut rinnalleen Etelä-Eurooppalaisia vaikutteita. Viime kesän Asuntomessuilla esitelty Kannustalon Lato oli sisustettu vaalean skandinaavisesti, mutta jotain oli muuttunut. Hypin melkein riemusta, kun olohuoneen nojatuoleiksi oli valittu italialaista alkuperää olevat sirot, metallijalkaiset, vuonna 1928 suunnitellut Le Corbusierin LC1 nojatuolit. Lehmännahka ja  sen myötä myös safariteema on herkkullinen pari paimentolaismatolle ja mustavalkoiselle skandinaaviselle sisustustyylille  - ja kyllä, sopii mainiosti syksyyn. 

Kannustalo Lato, Asuntomessut 2014

Toinen samassa kohteessa huomaamani asia oli viherkasvit ja erilaiset heinät yhdistettynä rottinkiin. Tänä syksynä olen tömännyt peikonlehtiin, oliivipuihin ja meriheinäisiin Bloomingvillen koreihin useammassa kuin yhdessä blogissa. Ei siinä mitään, tykkään kyllä viherkasveista ja toivon, että itsekin saisin kasvit elämään pidempään kuin sen yhden kesän.

❤️
Meriheinäkori, paimentolaismatto ja seinän upea tapetti. Kuva täältä.

Tarpeeksi vihreää? Kuva täältä.
Tämä kuva herättää varmasti paljon ajatuksia, mutta oli ihan pakko jakaa. Kuva täältä.






Mitä mieltä olet valitsemistani tuotteista ja tyylistä? Iskeekö? 


Kollaasin tuotteet vas. oikealle:

1.Gaddis-kori, Ikea
3.Knot-tuoli, Normann Copenhagen
4.Kannustalo Lato, Asuntomessut 2014
6.Pyöreä peili löytyy täältä
7.Marmorikello, Norm Architects
8.Kalanruotokuosi, Laser Cut Studio, Instagram
9.Seepratyyny, H&M Home
10. CH24 Wishbone tuoli, Carl Hansen
11.Scarlett Johansson, Russel James
12.Kubus By Lassen




Pin It!

8.9.2014

TRENDIT 2014 OSA1




Pehmeät pastellit / TRENDIT 2014















Muistatteko H.C. Andersenin tarinan keisarista, joka ei välittänyt kuin uusista vaatteistaan. Eräänä päivänä häntä huiputtaa kaksi kankuria, jotka kutovat keisarille taikakankaan, jota ei kykene näkemään, jos oli typerys, tai ei ollut kykeneväinen hoitamaan virkaansa. Keikarit pystyvät petkuttamaan jopa ministereitä ja virkamiehiä, sillä kukaan ei uskalla myöntää olevansa typerys, kun ei nähnytkään kangasta. Sadun lopussa keisari astelee alusvaatteisillaan taikakankaasta valmistetussa asussa kansan eteen, perässään näkymätöntä viittaa kantavat lakeijat. Vasta sitten pieni lapsi uskaltaa paljastaa: "Keisarilla ei ole vaatteita!" 

Tarina keisarista on aina ajankohtainen ja sadun opetusta voi tulkita monelta kantilta. Usein tarinaa pohditaan ihmisen tarpeesta tulla hyväksytyksi. Itse aloin vanhaan satukirjaan törmätessäni miettiä bloggaajan tarpeesta hakea hyväksyntää täällä blogimaailmassa, sekä mikä on oma asemani tuossa klassikkosadussa.


Moroccan Rug
Kuva täältä.

Bloggaaja on usein trendien edelläkävijä, joka haistaa tulevat muoti-ilmiöt ennen muita. Blogeissa kiertävä haaste ennustaa tulevia blogihittejä on siten erittäin mielenkiintoinen. Se sai miettimään moneksi päiväksi sitä materialistia, joka minussakin asuu. Haasteen pani alulle Modernisti Kodikkaan Kerttu ja minulle sen antoi Koti Aurorassa blogin Johanna. 

Tämän ei-niin-syvälliseksi-tarkoitetun blogihaasteen takia  olen uhrannut ajatteluun kokonaisen viikonlopun miettien kysymystä: onko bloggari sadun keisari, joka haluaa aina uutta, vai olemmeko keikareita ja lukijat perässämme seuraavia virkamiehiä? Vieläpä kysyn, mikä on mainostajan paikka tässä tarinassa? Olen edelleen hämilläni ja mietin osaanko oikeasti haistella tulevia trendejä ja blogihittejä ilman, että tunnen kankurin kosketuksen olkapäälläni? Olenko trendikoosteita kerätessäni silti mainoksen uhri? Haenko ostamillani tavaroilla vain hyväksyntää teiltä muilta?

love is a big deal living room stikwood paneling stick wood west elm modern rustic style decorate
Kuva täältä.

Kävin myös hyvin hedelmällisen keskustelun työkaverini kanssa tästä kyseisestä haasteesta, sekä blogimaailmaa riepottelevasta materialismista. Keskustelun päätteeksi olin valaistunut. Ilman, että paatostaisin tänne älä-osta-mitään tekstiä (pyöritellen samalla käsissäni upouusia Muuton Dotseja), päätin koota haasteen tilalle tunnelmia, materiaaleja ja niitä toistuvia motiiveja, joiden kohdalla tuntosarveni ovat viimeisen puolen vuoden aikana värähtäneet ja joihin yllättävän usein törmää juuri blogeissa, Instagramissa ja Pinterestissä. Että terve vaan, materialistinen minä!

Kolikon kääntöpuolena lähtee kiitos Kertulle, joka antoi minulle inspiraation palata tutkimaan tulevia trendejä. Yllä esiteltynä ensimmäinen kollaasini "pehmeät pastellit".  Kaikki sen värit ja materiaalit voisin ottaa kotiini milloin vain, nappityynyt, etniset matot, kupariset säilytysrasiat, marmori, vaneri... Seuraavan postauksen trendikollaasi sisältääkin ihan jotain muuta!

suzanne-shade-wallpaper
Kuva täältä.

Kollaasin tuotteet │

Sissy-matto, House Doctor



Lopuksi huutelisin,  heräsikö siellä jotain ajatuksia?


Pin It!

5.9.2014

ARPAONNI SUOSI

Minulla on takana työntäyteinen viikko, pari vanhempainiltaa, sekä päivä Helsingissä. Puhti siis todellakin poissa, mutta edessä ihana viikonloppu kotimaisemissa Savon sydämessä. Yritän pyhittää blogillekin jokusen hetken, sillä sain mielenkiintoisen haasteen vastikään.
Nyt istun lapsuudenkodissani, ison ruokapöydän ääressä ja edessäni on hattu täynnä arpoja. Toteutin arvonnan ihan perinteisin keinoin paperista leikkaamalla, lähinnä koska äitini niin vaati. On kuulemma näin paljon jännittävämpää ja onhan se! Arvan nosti poikani, silmät tiukasti yhteen puristettuna.

Ensinnäkin, mielettömän paljon kiitoksia osallistujille, uusille seuraajille ja tykkääjille täällä bloggerissa, facebookissa, sekä  instagramissa.
Sitten se tärkein, eli arvonnan voittaja joka osallistui julisteen arvontaan kommentilla:
"Omppu. Kahdella arvalla." Liisa Arpiainen.

Onnea Liisa! Laitan sinulle pian sähköpostia.
Sitruuna jää siis meidän kotia koristamaan. Pojan huoneeseen se sopiikin vallan mainiosti.
Mukavaa viikonloppua kaikille!


Pin It!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...