BAARITUOLIT

Voisin kirjoittaa pitkän tarinan siitä, kuinka kauan olen metsästänyt baarituoleja saarekkeeseen, tai siitä kuinka monta tuntia olen käyttänyt aikaa toripistefissä keksien mitä erilaisimpia hakusanoja (kuten baarituoli(t), baarijakkara(t), baaripöytä ja tuolit, korkeat tuolit) oikeiden tuolien löytämiseksi. Mutta tyydyn kertomaan vain sen ratkaisevan liikkeen, johon päädyin kohtaloa uhmatakseni. Päätin leikisti lakata etsimästä. 

Useinhan käy niin, että kun unohdat sen mitä olet etsimässä, tulee se vastaan mitä kummallisemmassa yhteydessä. Päätin kiusata kohtaloani ja "lopettaa" etsinnän. En kurkkinut myynti-ilmoituksia, en tarkistanut kaikkia kirpputoreja, lakkasin etsimästä ja kaiken lisäksi kuulutin tätä kovaan ääneen jopa töissä. Pomollenikin kerroin, että nyt ostan kalliit tuolit, en enää etsi muuta, enkä varsinkaan vanhoja puutuoleja. Tätä  showta kesti noin pari viikkoa.

Ja hähää.

Lauantai-iltana päätin huvin vuoksi suorittaa hakuammunnan tori.fissä ja selailin ilmoituksia sängyn päällä loikoillen. Siinä sitten yhdessä kuvassa, auton konepellille nostettuna seisoi käytetty, puusta valmistettu korkea jakkara, joka sai minut kiljahtamaan. "Siinä se on, siinä se on", hihkuin vieressä pötköttelevälle miehelle. Niitä oli kaksi, ne olivat oikean korkuiset, eivätkä maksaneet kuin viiskymppiä, saanko ostaa? Helatorstain jälkeisenä perjantaina tuolit asetettiin ensimmäisen kerran omalle paikalleen meidän keittiöön. 

Hetki oli  nostalginen.

Kiertelin niitä haltioissani, katselin eri suunnista, ihmettelin. Napsin kuvia instagramiin ja facebookkiin. Onnen tunne oli valtava. Puolen vuoden metsästys oli ohi.

Aloin miettiä, että voisiko niitä maalata? Pitäisikö vain lakata? Pitäisikö dipata niiden jalat valkoiseen maaliin? 

Baarikäytössä olleet tuolit olivat päätyneet aikoinaan edelliselle omistajalle huutokaupassa. Ilmoituksessa luki rottinkia, mutta eivät tuolit rottinkia olleet. Puuta, pakko olla, ajattelin.  Muotokieli muistutti minua jostain aiemmin näkemästäni. Googletin ja päädyin Michael Thonetin sivuille. Näytölle, silmieni eteen läsähti aivan samanlainen tuoli, mikä edessäni oli luonnossa. Taivutettua puuta, saksalainen kuuluisa muotoilija, joka keksi taivuttaa puuta höyryn avulla. Hänen tunnetuin tuolinsa No. 14, tunnetaan myös nimellä bistro tuoli. Voisivatko nämä olla aidot Thonetit? 

Ensimmäinen ajatukseni oli tosiaan maalata tuolit valkoiseksi.Nyt en enää tiedä mitä tehdä, koska jos kysessä arvokas antiikkinen tuoli, olisi maalaaminen pyhäinhäväistys.  Tarvitsen siis apuanne.

Maalaanko vai pidänkö puun sävyn?